VIIKON 12/2010 VUOKRAVIDEOVINKIT

Paranormal activity

Viime syksyn halloween-sensaatio kuuluu Hurt Lockerin ohella niihin pieniin elokuviin jotka eivät tyytyneet osaansa vaan päättivät nousta isoiksi tapahtumiksi vuonna 2009. Elokuvaksi jota varten on kehitetty englanninkielinen termi The little movie that could. Paranormal activity saa Hurt Lockerin näyttämään Avatarilta yhdeksän miljoonan dollarin budjetillaan, sillä rahaa Paranormal activityn tekemiseen paloi vain 20 000 dollaria. Ja ennen kuin arvoisa lukijani ehtii sanoa Blair witch project, totean että myös Paranormal activity on kuvattu videokameralla ja osin käsivaralla.

Asiaan eli elokuvan juoneen: nuori pariskunta muuttaa uuteen taloon jossa onkin jotain vialla. Kuntokatsastuksen ja -lausunnon lisäksi kannatanee myös kysyä lausunto katolisen kirkon edustajalta sillä talon mukana kaupan päälle tulee jonkinlainen riivaaja tai demoni. Pariskunnan kodissa alkaa sattua ja tapahtua jonka todistamiseksi urospuolinen kaksikosta ostaa digitaalivideokameran. Seuraa kauhua ja pelon väristyksiä, jopa sillä tasolla että ohjaajalegenda Steven Spielberg nosti elokuvan jalustalle tarjoten sille ilmaista mainosta.

Elokuvan idea on mainio ja kuuleman mukaan kauhua herättävät kohtaukset ovat todella piinallisia mutta että elokuvaa vaivaa tietty epätasaisuus. Mutta onhan tämä katsottava, sillä tällaista yritteliästä henkeä täytyy aina kannustaa ja onhan Paranormal activity yksi viime vuoden tapauselokuvista.

Sleeper cell- 2.Tuotantokausi
Sleeper cell on mielestäni lähtenyt rohkeasti tarkastelemaan äärimuslimipohjaista kotimaan terroria Yhdysvalloissa. Lähestymistapa ei ole läheskään yhtä mustavalkoinen kuin sisarsarja 24:ssä. Samalla sarja yrittää päähahmollaan viestittää massoille että USA:ssa elelee rauhallisesti suuri muslimiyhteisö joka kasvaa myös käännynnäisillä, etenkin mustien miesten parissa. Ehkä tämä empaattinen ja ääripäitä karttava katsantokanta piti sen etäisenä suurelle yleisölle joka kaipaa selkeämpää vastakkainasettelua jännitteen luomiseksi. Sleeper Cellin toinen kausi jäi myös sen viimeiseksi.

The Box

Richard Kelly aloitti ohjaajanuransa mielestäni osin ansiotonta arvostusta nauttivalla elokuvalla Donnie Darko. Donnie Darkoa seurasi kaikin tavoin flopannut ja sekava Southland tales jota heikompaa elokuvaa saa etsiä. Uutukainen The Box on enemmän paluu alkuun ja pienempään budjettiin koska osa ihmelapsen luotosta on käytetty. Hyvältä ei The Boxinkaan jälkeen näytä sillä yleisö ei naispääosan Cameron Diazista huolimatta löytänyt Kellyn tuoreinta ja kriitikoiden palaute kulki laidasta laitaan.

Itse jaksan siltikin uskoa elokuvan tarinaan vaikka Suomessa edes maahantuojalla ei riittänyt rohkeus tuoda elokuvaa teattereihin. Tarinan keskiössä on menestyvä keskiluokkainen pariskunta 1970-luvulla (James Mardsen ja Cameron Diaz) jossa aviomies saa leipänsä NASA:lta. Pariskunta on saanut innoituksensa ohjaajan omista vanhemmista. Eräänä päivänä pariskunnalle toimitetaan laatikko jossa olevaa nappia painamalla he rikastuvat miljoonalla taalalla mutta vastapainoksi joku heille tuntematon ihminen kuolee. Moraalinen dilemma aiheuttaa kysymyksiä ja mysteeriin on valmis.

(500) days of summer
Romanttisen komedian genre on tuskaisen hankala; alijäähtynyttä ja vastoinkäymisiä välttävää tarinaa ei jaksa kukaan mutta toisaalta liialla imelyydellä tarinan saa helposti pilattua ja yleisön karkotettua. Jokaista Rakkautta vain- ja Holiday-leffaa kohden on vähintään kaksinkertainen määrä Renee Zellweger-tekeleitä jotka ovat kaatuneet jo aiemmin nähtyyn tarinaan tai romanttiseen pariin joiden välillä on yhtä paljon katsojalle välittyvää parisuhdekemiaa kuin patologilla ja kalmolla.

(500) Days of Summer on lähtenyt eri tavalla liikkeelle. Se kertoo tarinan pariskunnasta jossa mies kertoo rakkaudestaan naiseen jolta ei suhteesta huolimatta koskaan saanut vastarakkautta. Elokuva kertoo useiden episodien kautta suhteen kehityskaaren. Erinomaiseksi mainostettu musiikki kuljettaa osaltaan tarinaa ollen kolmannessa pääosassa Joseph-Gordon Levittin ja Zooey Dechanielin ohella. Pääosaan on viisaasti valittu tuoreet, mutta karismaattiset kasvot.

Musiikkivideoiden ohjaajana aiemmin kunnostautunut Marc Webb on saanut keitetyksi mielestäni tämän viikon mielenkiintoisimman elokuvan, joka tuntuu välttelevän romanttisten elokuvien konventioita mutta kertoen meille useimmille tutun tarinan siitä yhdestä joka pääsi pakoon. Ja siitä kuinka siihen ei kuole vaikka se sattuukin hetken ihan v##usti.

Vältä:

LomaterapiaaKaiken pitäisi näennäisesti olla kunnossa, sillä koolle on saatu komediaperheen kruununjalokiviä kuten Vince Vaughn, mutta siltikin haistan palaneen käryä. Vaikka elokuva kääri isot summat Yhdysvaltain lippuluukuilla. Mutta siltikin kaikki elokuvamediat ovat rytänneet tämän tekeleen nimeten sen tähtikaartin Rat pack-henkiseksi yritelmäksi yhdistää työ ja huvi.

Wrong turn at Tahoe

Vielä Jerry Maguiren jälkeen Cuba Gooding jr huusi maailmaa Oscar kädessä näyttämään rahat mutta nykyään Cuba on enää pikkuhilujen perässä ja American gangster taisi olla miehen viimeisiä elokuvateatterilevityksessä olleita CV:n osasia. Siinäkin pienessä sivuosassa. On ahdistavaa seurata Boyz’n’the Hoodissa niin mieleenpainuvasti näytelleen Goodingin alennustilan syvyyttä kun joutuu tarttumaan tällaisiin puolivillaisiin elokuvankuvauslaitteisiin.

Whiteout-kuolema jäätiköllä
Kate Beckinsalen tähden status on elävä esimerkki että aina lahjakkuudella ja taidolla ei ole mitään tekemistä menestyksen kanssa. Beckinsale on näytellyt huonoissa mutta huimasti menestyneissä Underworld-elokuvissa ja Van Helsing-hirvityksessä joka on malliesimerkki siitä että keskivertokuluttaja on usein väärässä tehdessään ”kulttuuri”valintoja. Huonosti menestynyt Vacancy-elokuva ja Whiteoutin vaatimaton menestys ovatkin nyt palauttamassa Beckinsalea sille tasolle mihin hänen näyttelijäntaitonsa riittävät. Eli B-luokan suoraan vuokraamonhylly-tasolle.

Whiteoutissa on varmasti matalaotsaisesti haettu Antarktiksen eksoottisten olojen kautta jotain uutta thrilleri-genreen vaivautumatta kuitenkaan panostamaan elokuvan kriittisimpään osa-alueeseen eli käsikirjoitukseen. Väliäkös sillä kun on näyttävä, tähden palkkaa näyttelevä naispääosan esittäjä ja katsojille eksoottiset puitteet kun amerikkalaisella tutkimusasemalla Antarktiksella alkaa tapahtua murhia ja paikalle kutsutaan FBI-agentti Beckinsale.

Pako- 4.tuotantokausi

Ensimmäiseksi olen pakotettu kertomaan, että itse omistan Paon neljännen tuotantokauden. Häpeän sen myöntää mutta tämän rikoksen ihmiskuntaa kohtaan perustelen sillä että haluan omistaa erinomaisesti alkaneen mutta palaneeksi pannukakuksi päätynee sarjan kokonaan.

Ensimmäinen kausi sarjasta oli nerokas ja toinen onnistui pysymään hyvällä tasolla mutta kolmas kausi oli jo taantunut. Juuri kun luulin että viemäriä alemmas ei voi vajota, tulee tämä neljäs tuotantokausi joka antaa paskalle tasolle uuden standardin. Tarina on hajanainen ja katsoja todellakin väsyy väsyneisiin juonenkäänteisiin. Itse päädyin tilaan jossa toivoin jo tarinan päättyvän pettyäkseni aiemmin itseäni niin elähdyttäneihin juonellisiin u-käännöksiin.

Jotain hyvää huonossa lopetuksessa on; en todellakaan jää haikailemaan enää viidettä kautta vaan lähes juhlistan Michael Scofieldin kuolemaa lasillisella kuohujuomaa.

PÄÄSIÄISVIIKOLLA EI MYYNTIIN JA VUOKRALLE TULE MITÄÄN MERKITTÄVÄÄ