perjantai 5. maaliskuuta 2010

VIIKON 10 ENSI-ILTAELOKUVAT (12.3.2010)

Ensinnäkin, en ole auktorisoitu ja tunnustettu kriitikko joten minua ei kutsuta kriitikoille tarkoitettuihin näytöksiin enkä myöskään käy isoilla festivaaleilla tai lennä Tukholmaan tahi Lontooseen jonkin lehden siivellä jotta voin sitten ihastella jotain elokuvaikonia, tai vielä pahempaa jotain Robert Pattisonia syödäkseni sitten tämän julkimon kädestä jotta voin kirjoittaa hänen tuoreimmasta teatterissa höyryävästä pökäleestään kuin Oscar-ehdokkaasta vain koska olen tämän tähden häikäisemä. Ei, luen elokuva-alan kansainvälisiä julkaisuja ja käyn alan nettisivuilla. Tarkoitukseni ei ole ottaa jyrkästi kantaa, sillä en koe että se on sopivaa, mikäli en ole edes elokuvaa nähnyt. Pyrkimykseni on kirjoittaa julkisten lähteiden valossa siitä millainen juonentynkä elokuvassa on ja millainen tekijäryhmä siitä vastaa ja luodata millä tavalla kansainväliset toimijat ovat siihen suhtautuneet. Tämän kaiken aivomyrskyn tuloksena syntyy sitten analyysini/anuslyysini.

GREEN ZONE (Ehdottomasti valkokankaalta, jotta saa olla Greengrassin käsittelyn jäljiltä hengästynyt)
Ensinnäkin, en ole jäävi arvioimaan tätä elokuvaa sillä saan lähes kaikesta ohjaaja Paul Greengrassin tekemästä sata pientä ruikkivaa orgasmia. Vuoden 2004 Medusan iskusta alkanut yhteinen taival Matt Damonin kanssa saa kolmannen osansa ( keskimmäisen ollessa Medusan sinetti, joka todellakin jää viimeiseksi kaksikon Jason Bourne-elokuvaksi.). Green Zone lienee Medusa-elokuva joka tapahtuu vielä tuoreimman sodan jäljiltä savuavassa Bagdadissa. Sotilasmestari Miller ( Matt Damon) etsii sodan keppihevosena käytettyjä joukkotuhoaseita ryhmänsä kanssa. Jotka kuten tiedämme loistavat poissaolollaan. Prosessin aikana mies ajautuu pahaan välikäteen CIA:n edustajan kanssa (Greg Kinnear) ja päätyy amerikkalaisen erikoisjoukkoryhmän maalittamaksi. Erikoisjoukkoryhmää johtavaa majuria näyttelee Jason Isaacs joka lienee useimmille tuttu Mel Gibson-elokuvasta The Patriot jossa näytteli pääroiston roolin.
Elokuvan on saanut nimensä Bagdadin keskustan alueesta jossa Saddamin hallinnon kerma asui
ja jonka miehitti näiden paettua liittoutuneiden ylin johto.

LIISA IHMEMAASSA ( 3D-laadulla elokuvateatterissa, pelkästään näyttävyyden takia)

Tim Burtonin ohjaaman elokuvan meneminen katsojatilastojen kärkeen ei liene Yhdysvalloissa enää mikään yllätys mutta yllätyksenä tuli elokuvan tekemä maaliskuussa avaavan elokuvan lipputuloennätys, arviolta 120 miljoonaa taalaa. Aiempi ennätys oli vuodelta 2007 elokuvalla "300". Elokuvasta on sekä 3D että tavallinen versio liikkeellä. Toiminee hyvin mikäli ei omaa itselläni esiintyvää anti-Burton-geeniä joka aina asettaa kaikelle miehen tekemälle jonkinlaisen tekotaiteellisen leiman ja epäaitouden lemun. Mutta taattua omalaatuista laatuaan joka ainakin erottunee massasta. Mukana menossa Burtonin vakiokasvot Johnny Depp ja vaimo/muusa Helena Bonham-Carter jota en ole koskaan arvostanut mutta joka lienee aviomiehensä siivellä löytänyt itselleen vakionäkyvyyden. Liisaa näyttelee Mia Wasikowska joka suomalaisille lienee tutuin HBO:n Terapiassa-sarjan (YLE1) lanttumaakarin sohvalta.

VALKOINEN NAUHA Kannattanee odottaa kotiteatteriin, sillä ei menettäne oleellisesti laatuaan pienempään ruutuun pakotettuna)
Se elokuva tästä nelikosta joka saa Turun Sanomien uber-kriittisen Tapani Maskulan kusemaan tuhannesti housuunsa koska on itävaltalaisen Michael Haneken ohjaama ja kaikkien suurien elokuvafestivaalien arvostelumenestys ja kaupan päälle mustavalkoiseksi kuvattu.

Ensimmäisen maailmansodan aattona pienessä saksalaisessa kylässä alkaa tapahtua salaperäisiä onnettomuuksia ja kaiken tämän keskellä tuntuvat olevan kylän lapset. Tunnelma joka synopsiksesta välittyy henkii samoja tunnelmia kuin ohjaajasuuruuden aiemmat elokuvat Funny Games ( 1997 Euro-versio ja 2007 USA-versio) sekä Cache-kätketty jotka molemmat olivat omasta mielestäni hyvin häiritseviä elokuvia. Hyvällä tavalla.

AN EDUCATION (Ei menettäne mitään, jos malttaa odottaa kotiteatterilevitykseen)
Teinitytön kasvukertomus jossa 1960-luvun teinityttö kohtaa itseään kaksi kertaa vanhemman playboyn. Tullut todella tutkan alapuolelta mutta eri toten teinityttöä näyttelevän nuoren Carey Mulliganin suoritusta on kehuttu ja tässä vaiheessa palkittu Oscar-ehdokkuudella. Totaalinen mysteeri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti