PROFEETTA( Tämä on se elokuva, jonka katsomalla voi todeta tajuavansa siitä mitä elokuvarintamalla tapahtuu)
Itse nostan viikon kiinnostavimmaksi elokuvaksi ranskalaisen Profeetan, ehkä osin henkilökohtaisesta kiinnostuksesta vankilateemaa kohtaan. Ranskalaisuus ei myöskään ole koskaan pahasta sillä vanhalla mantereella on usein sitä rohkeutta ja kompromissien välttelyä joka loistaa poissaolollaan amerikkalaisissa elokuvissa joilla pyritään miellyttämään kaikkia, myös Keski-lännen uber-kristillisiä maissinviljelijöitä.
Pitkän linjan ohjaaja Jacques Audiard kertoo tarinan nuoresta muslimivangista joka kovien käänteiden kautta oppii elämisen säännöt tiukan hierarkisessa vankilamaailmassa. Säännöt opittuaan nuori mies oppii soveltamaan niitä ja nousee ravintoketjun huipulle, mutta minkä asian tai agendan profeetaksi.
Pääosaa näyttelevä Tahar Rahim on osunut moneen tutkaan tämän festivaaleilla ja kansainvälisissä elokuvalehdissä paljon positiivista huomiota herättäneessä elokuvassa.
BROTHERS ( Malta odottaa DVD-julkaisua)
Ohjaajana Jim Sheridan jolla takanaan loistava tulevaisuus mutta ajautunut Hollywoodissa tusinatuotteiden tusinaohjaajaksi jonka menneen elämän meriitit mainitsemalla voidaan ostaa lisäkatsojia tai saada joku tarttumaan vuokra-Dvd:n kanteen. Pääosapariskuntaa näyttelevät loistavat Natalie Portman ja Jake Gyllenhaal ja kolmantena pyöränä, Portmanin hahmon alkuperäisenä aviomiehenä on hämähäkkimiehenä parhaiten tunnettu Tobey McGuire joka näyttelee Afganistanissa katoavaa sotilasta jonka hulttioveli (Gyllenhaal) ajautuu stunttaamaan velipoikaa tämän vaimolle. Draama näistä aineksista saadaan kokoon kun mies ei sitten olekaan kuollut vaan ilmaantuu toteamaan facebookin parisuhdetilanteensa päivittyneen naimissa olevasta monimutkaiseen suhteeseen.
Eli paljon hyviä elementtejä on ilmassa ja kovia tekijänimiä mutta tuntuu että tämä tarina on kerrottu ne tuhat kertaa jo aiemmin. Ja tokkopa tällä tekeleellä on mitään uutta annetavaa tällä saralla. Tämän elokuvan ph-arvo on seitsemän eli se on täysin neutraali. Varmasti laadukas, mutta on hajuton ja mauton. Viihdyttää muttei kiihdytä.
Tämäkin elokuva on myös osa alakategoriaa mies konfliktissa ja nainen jota edustaa myös pian perässä elokuviin saapuva Dear John. Taas elävä esimerkki siitä kuinka studiot tuottavat samanaiheisia elokuvia lähes samanaikaisesti.
ELÄMÄ PELISSÄ/BLIND SIDE (Malta odottaa DVD-julkaisua)
Amerikkalaisilla on jonkinlainen kiintiö tällaisille ryysystä rikkauksiin-tositarinoille. Näitä on nähty aiemmin ja tämänkin tekeleen tehtyä yli 200 miljoonaa dollaria uskon että tullaan näkemään myös tulevaisuudessa. Lisämarkkinointiapua elokuva saa varmasti Sandra Bullockin varastamasta parhaan naispääosan Oscar-palkinnosta ( kiistän toistaiseksi rouva Bullockin oikeuden palkintoon).
Ohjaaja John Lee Hancock lienee tällä elokuvalla lopullisesti saanut sen vakauden ohjata vain urheiljaelämäkertaelokuvia sillä ainoa muusta aiheesta kertova studioelokuva Alamo (klassikon uusintaversio) oli surkea floppi. Miehen esikoinenhan oli tosielämän tarina The Rookie jossa Dennis Quaid oli yli-ikäinen baseball-pelaaja farmisarjasta joka saa mahdollisuuden pääsarjaan. The Blind sidessa baseball on vaihtunut amerikkalaiseksi jalkapalloksi ja keski-ikäinen valkoinen mies lukutaidottomaksi, mustaksi teiniksi Michael Oheriksi jonka valkoinen keskiluokkainen perhe otti kasvatettavaksi. Sandra Bullock maneereineen näyttelee tämän huostaperheen matriarkkaa.
Elokuva varmasti on kovaa keskitasoista laatua mutta ei muuten varmastikaan ole mikään elokuvan merkkipaalu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti