Ei ole sattumaa että vaimoni kanssa hartaasti odottamastamme lapsesta on käytetty lempinimeä Alien-kolmas matkustaja. Siinä on toki osin omaa leffahulluuttani, mutta Alien-kvartetti on pitkälti rakennettu sen kauhun varaan, joka syntyy tilanteessa jossa ihmisen sisällä kasvaa jotain tuntematonta, uutta. Mielestäni rinnasta purskahtavassa "vauva-alienissa" on myös hieman samaa näköä kuin sikiön ultraäänikuvassa.
Olen päässyt myös nauttimaan siitä näystä kun oma jälkikasvu liikkuu vaimoni sisällä niin että liike näkyy ihon läpi. Uuden V-sarjan eräs hahmoista, ihmisnainen, odottaa lasta jonka on saanut alulle liskomies. Ultraäänikuvista näkyi liskomainen rakenne häntineen ja erään jakson lopussa näytettiin nukkuvaa ja onnellisesti raskaana olevaa (koko tilannetta tietämätön) äitiä, jonka vatsan pinnalla näkyy sikiön liikettä jonka huipentaa liskon hännän näkeminen vatsan pinnasta.
Katsoimme myös kauhuelokuvan Unborn, jossa kuolleena syntynyt kaksonen oli kauhun keskiössä, haluten vain syntyä. Ja lopulta löytäen siihen tien. Elokuva sisälsi paljon kuvamateriaalia formaldehydiin säilötystä sikiöstä jonka silmät kaikkien kauhuksi aukeavat.
Mainiossa trillerissä Ottolapsi Vera Farmigan esittämä äiti näkee elokuvan alussa todella kovaa pahaa unta kohtuun kuolleen lapsen synnyttämisestä. Kyllä siinä hieman katselin vaimoni reaktioita raskautemme ollessa toisella kuulla ja vaimoni hermoheikkona lähes kaikesta raskauteen liittyvästä.
Kauhuelokuvan klassikossa Rosemaryn painajaisessa Mia Farrowin esittämän naisen elämä on jatkuvassa muutostilassa uuden asunnon, naapuruston ja juuri havaitun raskauden johdosta. Odotuksessa on yhtä paljon vikaa kuin naapurustossa mutta enempää ne paljasta, sanon vain että lopussa kehdossa asuu kauhu.
Elokuvassa Käsi joka kehtoa keinuttaa trillerin elementit tuodaan lapsien, ei suoranaisesti raskauden kautta; miten lapsiin kohdistunut uhka ja ahdistelu toimii äärimmäisenä terrorina vanhempia vastaan.
Onhan toki odottamisesta tehty hauskojakin elokuvia, komedioita ,ja on lukuisia elokuvia joissa esitellään onnistuneita synnytyksiä, mutta ne eivät vaan jää samalla tavalla muistiin elämään kuin ne usein melko perustavalla tavalla kauheat synnytyskuvastot joita kauhuelokuvat eteemme piirtävät. Ilmeisesti korkean lapsikuolleisuuden ajasta on kuitenkin niin lyhyt aika, että raskauden häiriötiloihin liittyvät momentit luovat melko hard-core kauhua vedoten syviin pohjavaistoihimme. Samalla tavalla tuntemattoman odotus, monissa asioissa epätietoisuus ja elämän muutostila ovat omiaan toimimaan kauhun kiihdyttäjinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti