Sarja ei oikeastaan ole poliisisarja, vaan sarja todella pahoista poliiseista, joilta mopo karkaa käsistä. Mikä alussa lähtee liikkeelle sarjana näppäriä toimenpiteitä millä nämä neljä korruptoitunutta poliisia vaurastuvat, päättyy lopulta hurjaan, usean tuotantokauden kestävään kujanjuoksuun, jonka tuloksena kaikki häviävät, jopa voittajat. Samalla sarja leikkii katsojan tunteilla ja suhteella pääosassa oleviin "sankareihin", ja The Shield saakin katsojan jännittämään ja myötäelämään kyseisten pahojen poliisien puolesta.
Suuri syy tähän piilee esitystavassa, jossa pahat poliisit ovat keskiössä ja heistä näytetään myös hyvät puolet; roolit tunnollisina perheenisinä ja heidän henkilökohtaiset paininsa tunnontuskiensa kanssa. Toinen iso osatekijä on pääosassa kovaotteista katujen poliisia ja paperityöt muille nakkaavaa tutkijakomisariota Vic Mackeyta näyttelevä Michael Chiklis. Syytesuojaa varten järjestettävässä kuulustelussa Vic saa hypnoottisessa kohtauksessa synninpäästön häntä aiemmin arvotaneelta liittovaltion naispoliisilta, jonka moraalisen pahoinvoinnin katsojakin voi myötäelää, kun Vic kertoo kaikki karuimmat tekonsa seitsemän tuotantokauden ajalta saaden samalla katsojan voimaan pahoin. Katsoja lopulta päätyy kysymään itseltään sitä, miten saattoi olla niin pitkään Vicin puolella ja jännittää hänen selvitymistään.
Chikliksen suoritus paisuu vielä suurempiin mittasuhteisiin kun vertaa hänen aiempaa poliisisarjaansa Kuumaa piiriä ( The Commish) Shieldiin. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Kuuman piirin lihava mutta leppoisa poliisipäällikkö on vaihtunut synkänpuhuvaksi ja steroidien käytölle käryäväksi psykopaattipoliisiksi, joka ei kaihda keinoja itsensä ja iskuryhmänsä etujen edistämiseksi. On ne keinot sitten poliisin tappaminen, armenialaisen mafian rahakuljetuksen ryöstö tai epäillyn kiduttaminen kuoliaaksi, tai lopulta oman ryhmän jäsenen pettäminen. Helvettiinhän sellainen ihminen päätyy.
Loppuratkaisussa on runollista oikeutta, kun monien vainoama Vic selviää kuin koira veräjästä jättäen monet vainoajansa pettyneiksi. Kulissien takana näytetään kuitenkin Vic joka on päätynyt henkilökohtaiseen helvettiin; mies on menettänyt niin perheensä kuin kaikki ystävänsä. Maallinen kunnia on väistynyt, ja maine tuhriintunut ja mies jolla ei ole alkeellisimpiakaan byrokraatin ominaisuuksia päätyy toimistoon kirjoittamaan päivittäin kymmenen sivun raportteja toimistossa, jossa kaikki vihaavat häntä. Viimeisen jakson lopussa Vic laittaa häneltä evätyn pistoolin housujensa selkämykseen ja lähtee toimistosta. Meneekö hän vapauttamaan katuja rikollisista vigilante-poliisina vai vapauttamaan itsensä ? Jokainen voi kirjoittaa oman loppunsa.
Michael Chiklis 1990-luvun alussa:
Michael Chiklis 2000-luvulla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti