HYLLYYN HYLÄTYT

On pakko nousta pienimuotoisille digitaalisille barrikaadeille ja markkinoitava muutamaa elokuvallista tekelettä, joita muuten saattaa uhata julma hylätyn kohtalo videovuokraamossa tai maahantuojan varastossa. Kaikki niistä ovat pieniä, mutta potentiaalisia ja juuri siksi keskivertokuluttajan ulottumattomissa. Sillä keskivertokuluttajahan valitsee uuden Pirates of the Caribianin, sillä siinä on se niin helvetin hyvä Johnny Depp tai sen nimettömän B-luokan elokuvan koska Steven Seagalhan teki pari tosi tiukkaa rainaa joskus silloin kun Suomi voitti edellisen kerran jääkiekon maailmanmestaruuden.

Trollhunter:

Todellinen outolintu Norjasta. Vain muutama ihmisnäyttelijä ja pääosin käytössä oleva vähäinen maakaasu- ja turskaraha on ohjattu näyttäviin peikkoihin. Lisäksi elokuva ei lähde selittelemään naurettavaa maailmankuvaansa vaan ottaa oman asetelmansa itsekin oikealla tavalla tosissaan ja samalla vitsinä. Samalla se ihan tosissaan toimii ikäänkuin luontodokumenttina peikoista, jotka nyt sattuvat olemaan yhtä tyhmiä kuin porot ja sattuvat asumaan Norjan luonnossa. Elokuvassa on kautta linjan hyvä tunnelma ja välillä peikot aiheuttavat hyviä shokkiefektejä. Elokuva lienee myös saanut jotain "vaalirahoitusta" Norjan matkailunedistämiskeskukselta, sillä niin pittoreskisti elokuva maalailee norjalaista vuonomaisemaa. Hollywood-remake on pelättävissä tulevaisuuden korisontissa. Jos sitten peruspintakäsittelijä-Jakkekin Hervannan lähiöstä tämän löytäisi. Tietysti sillä reunaehdolla, että elokuva on tehty valtavirtastudiossa valtavirtamarkkinoinnilla ja pääosaan on saatu Seagal tai joku isohinkkinen Jessika Alpa koolla ja peellä.

Monsters:

Kun on saatu aikaan hyvä tunnelma ja saatu katsoja pitämään täysin nimettömien näyttelijöiden muodostamasta parivaljakosta, niin sitten voi vaikka pitää härskisti elokuvan avaruushirviöt melkein koko elokuvan ajan taustalla, välähdyksinä meksikolaisissa televisiouutisissa tai niiden läsnäolo niiden aiheuttamien hävityksien näyttämisenä tai ihmisten puheina leirinuotiolla. Sitten lopuksi voi paukuttaa monsterit näkyviin koko vähäisen budjetin koko arsenaalilla.

Tämä elokuva tuntuu hyvältä.Siinä nyt vain on jotain omituista hyvää mutta samalla masentavaa ja uhkaavaa tunnelmaa. Englantilaiset elokuvalehdet tätä ovat hehkuttaneet jo pidemmän aikaa ja aivan aiheesta. Jotta sitten jokin episodi-lehti voi antaa sille kymmenen riviä tekstiä vuokraelokuvien palstalla, kolme tähteä ja kommentit lajia "ihan kiva".Mutta niille pirun piraateille se antaa samassa numerossa kokonaisuudessaan noin kymmenen sivua. Ihan niinkuin se vielä lisää mainostusta ja huomiota tässä maailmassa ja ajassa tarvitsisi. En piruuttanikaan laita linkkiä POTC4-sivulle, ihan huvikseni kusen koko periaatteeni linkittää kaikkien mainitsemieni elokuvien imdb-sivut.

Ja sitten pienemmän ruudun tarjontaan.

The Walking dead:

Aivan jäätävä. Ei sinällään tarjoa mitään uutta zombie-kauhun genreen, mutta on taas niin hyvin käsikirjoitettu sarja ja siitä hyvästä versovat niin hyvät henkilöhahmot että sarja kyllä jaksoi pitää pihdeissään ja hahmojen kohtalosta olla kiinnostunut. Jäätävintä on pilottijakson päätös, jossa päähenkilö-sheriffi pakenee elävien kuolleiden massoja M1-taistelupanssarivaunun sisälle. Ainoa miinus tässä on ensimmäisen tuotantokauden pituus, joka on liian lyhyt. Vain kuusi jaksoa.

Game of thrones:

Minä joka en ole koskaan larpannut enkä larppaa, kohtasin voittajani. Fantasiaa josta pidän. Minä, joka vihasin sormusten herran viiden sivun haltijalauluja ja sukupuoletonta romanttisuutta, olen löytänyt fantasiatuotteen, jolle polvistun. George R.R. Martinin kirjoittamaan megaeepokseen perustuvan HBO-sarjan (yllätys, yllätys)keskiaikaishenkinen maailma on no, ihmisen näköinen; seksiä, raakaa väkivaltaa, juonia ja petoksia. Ei kilvillä skeittailevia hintti-keijuja vaan sukurutsaisia suhteita ja jälkikasvua Kainuun malliin ja avointa kymmenenvuotiaan pojan rintaruokintaa. Ja tässäkin rakennetaan sellaista jännitettä että oksat pois ja pala latvaa; suuren pohjoisen muurin takana on jotain pelottavaa joka ei ole tästä maailmasta ja lohikäärmeistäkin on ollut puhetta. Keskimaan Sopranos on toimiva ja hyvin sarjaa kuvaava mainoslause.

Ja varokaa nyt sitten tuoreinta Focker-Painajainen perheessä-elokuvaa. On aivan karmeaa katsottavaa. Ihmettelen taas muutamaa juttua: uiko Dustin Hoffman tosiaan niin matalissa vesissä, että tarvitsee tällaisiin lähteä mukaan. Ja Barbara Streisandin nenää voisi käyttää miinanaarana jossain Kamputseassa tai Sierra Leonessa. Oksettavaa oli katsoa kuinka siitä diivasta ei ole saatu seksikästä muuten kuin käsikirjoittamalla. Kirurgin veitselläkin oli ihan vain vähän yritetty. Tässä taas menee se Hervannan Jakkekin vipuun sillä tässäkin on Jessika Alpa mukana.